Oikeisto ei sovi vähemmistöjen tukijaksi

Suomessa on nyt kuohuttu Helsinki Priden päätöksestä kieltäytyä yhteistyöstä Kokoomuksen ja muiden oikeistopuolueiden kanssa.

Priden päätös on 100% oikea. Puolueet, yhteisöt, yritykset, ja yksilöt, jotka eivät ole sitoutuneita vähemmistöjen oikeuksien puolesta taistelemiseen eivät voi olla yhteistyökumppaneita. Jos et tue vähemmistöjä, tuet alistavaa valtarakennetta. Oikeistopuolueet¹ ovat lähtökohtaisestikin mukana vain pinkkipesumielessä.

Olen suhteellisen geneerinen valkoinen heteromies, eli en ole mikään maailman parhain ihminen kertomaan vähemmistöjen oikeiden tuntemusten ja kokemusten asianlaidasta. Pidän itseäni liittolaisena, mutta tietenkin on vielä paljon opittavaa. Etsikää siis ja lukekaa ihmeessä myös naisten ja vähemmistöedustajien näkemyksiä tapahtumasta, ja aiheesta yleensäkin.

Patriarkaatti

Vallalla oleva systeemi on jatkumoa kaukaisen historian juurilla alkaneeseen patriarkaaliseen valtajärjestelyyn. Mies on se joka määrää. Mies on se joka omistaa. Mies on se joka alistaa.

Ennenvanhaan ihmiset elivät yhteisöissä, joissa kaikki jaettiin, ei ollut “parisuhteita”, ja lapsetkin kasvatettiin pääasiassa yhdessä. Lapset olivat äitien “alaisuudessa”, koska ei ollut varmuutta, kuka isä on. Koska isää ei tiedetty, periminen meni äidin mukaan. Moniavioisuus (jos sitä toimintaa ns. “avioliitoiksi” voi kutsua) oli normaalia arkea, ja biologisen isän uupuminen oli aikalailla se oletusarvo lapselle. LGBTQIA+ ihmiset olivat normaali näky. Biseksuaalisuus oli yleistä, ja ns. “kolmas sukupuoli” sai alkukantaisissa yhteisöissä usein edes jonkinlaisen vakaan aseman mies-nais-jaon lisäksi.

Jossain vaiheessa ihmiset asettuivat aloilleen viljelemään, perheet rakensivat itselleen asumukset ja tilat, työvälineet kehittyivät, ja samalla työmäärällä saatiin ajan saatossa luotua enemmän ja enemmän arvoa (esim. ruokaa, vaatteita, aseita, jne.). Tämä ylimääräinen tuotettu arvo jäi tuotantovälineet omistavan tahon haltuun, ja tämä omistaja² oli usein mies. Kun nainen jäi useammin kotiin lasten kanssa, ja mies haali maata, työkaluja, ja karjaa, jäi hänen tehtäväkseen käyttää näitä elannon tienaamiseksi. Omistukset henkilöityivät, ja mies piti itsellään ne tuottoisat “työvermeet”, ja naiselle jäi ruoanlaitto, huoltajuus, sekä kodin ylläpito.

Yksi ongelma miesten näkökulmasta oli, että kun isä kuoli, niin minä en miehenä saanut periä tämän kerryttämiä omaisuuksia ja jatkaa sen kasvattamista. Miesten vallan kulminaatio oli äidin perintömääräytymisen kääntäminen isän puolelta perimiseksi. Kun äitilinjan mukainen periminen kumottiin, naisten asema yhteisössä romahti. Tämä äitilinjan kumoaminen ei tietenkään ollut mikään globaali välitön ilmiö, vaan se tapahtui astettain ja vaihtelevalla menestyksellä maailman eri kolkissa. Naiset alistettiin huolenpitäjiksi ja uuden työvoiman synnyttäjiksi.

Alkuperheiden kehittyessä perheeseen alkoi muodostumaan pikkuhiljaa suurempi päättäjähahmo, eli isä. Tämä siksi, että mies omisti välineet joilla ylläpidettiin perheen hyvinvointia. Isä päätti perheen arjesta. Voimakkaat naiset ja vapaat vähemmistöt nakersivat tällaisen isähahmon auktoriteettia. Vapautta ja omanlaisuutta ihannoivat vähemmistöedustajat haluttiin kitkeä pois, koska ne edustivat vanhan maailman yhteisöjä ja jaettua hyvää, sekä vapaampaa perherakennetta ja ihmisymmärrystä. Yksiavioisuus ja heteronormatiivinen seksuaalielämä alkoi muuntua “perinteeksi” ja “luonnolliseksi”, ja vähemmistöjä alettiin alistamaan ja tuhoamaan entistä systemaattisemmin.

Mikä tahansa, mikä heikensi miehen oikeutta yksityiseen omaisuuteen ja sen perintöjärjestelyihin, haluttiin tuhota. Vaimot lukittiin kotiin, ja vähemmistöedustajat katosivat kaappeihin tai joutuivat roviolle.

Miehen oikeutta omistaa ja alistaa ylläpidettiin järjestelmästä toiseen. Orjayhteiskunnista siirryttiin kuninkaiden ja lordien feodaalivaltaan, josta sitten siirryttiin kapitalismiin, jossa mies omistaa tuotantovälineet. Uskonnolla on ollut kautta aikojen todella iso rooli heteronormatiivisen elämän ylläpitämisessä.

Kapitalismin alaisuudessa vähemmistöt ovat sosiaalidemokraattisemmissa valtioissa saaneet paljon oikeuksiaan takaisin, mutta ovat silti todella huonossa tilanteessa. Pärjätäkseen ja sopiakseen vallalla olevan järjestelmän myllerrykseen vähemmistöedustajien pitää todella usein larpata heteronormatiivista yhteiskuntaa. Homoparit joutuvat luomaan yksiavioisen perheen, jossa on miesrooli ja naisrooli. Yritysjohdon naisten pitää omaksua toksisen maskuliinisuuden piirteitä, jotta heitä ei potkittaisi kadulle. Vähemmistöedustajat saavat isoa näkyvyyttä vain silloin, kun joku voi hyötyä heistä³.

Josta pääsemmekin kapitalismin alaisuudessa tapahtuvaan markkinavetoiseen vähemmistöyhteistyöhön.

Pinkkipesu

Pinkkipesulla (vaihtoehtoisesti sateenkaaripesulla) tarkoitetaan hieman viherpesun tyylistä toimintaa, jolla ilmaistaan muka tukevansa vähemmistöjen oikeuksien kehittämistä ja näiden täyttä omaehtoista osallisuutta yhteiskunnassa, vaikka todellisuudessa näiden asioiden eteen ei sitten tehdä mitään konkreettista.

Jos puolue vaikkapa äänestää translakia vastaan, tämä on selvä viesti siitä, että he aktiivisesti haluavat heikentää vähemmistöjen oikeuksia. Tämä on aktiivista työtä vähemmistöä vastaan. Jos sama puolue sitten myöhemmin julistaa olevansa vähemmistöjen oikeuksien kohentamisen puolella, ei sitä voi kutsua muuksi kuin valehteluksi.

Pinkkipesu on oiva keino pintapuolisesti saada markkinoille pintapuolista viestiä siitä, että me olemme muka eettinen yritys tai ryhmittymä ja meitä huolettaa vähemmistöjen oikeudet. Täten he voivat huijata ihmisiä ostamaan heidän tuotteita ja palveluita, ilman sitä riskiä, että vähemmistöyhteistyö oikeasti söisi rahaa heidän voitoistaan. Vielä pahempaa on, jos toiminta aktiivisesti haittaa vähemmistöjen elämää.

Vähemmistöt vs. oikeisto

Kokoomus on erittäin hyvä esimerkki pinkkipesusta tässä Pride-keississä. Kokoomuslaiset (ja keskustalaiset, ym.) äänestivät translakia vastaan asettamalla sen omantunnon asiaksi sen sijaan että olisivat ryhmittymänä päättäneet olla vähemmistöjen puolella. He ovat historiallisesti toimineet muutenkin vähemmistövastaisesti. Tästä huolimatta he halusivat silti hyötyä vähemmistöstä pääsemällä Priden yhteistyökumppaniksi, joka olisi tarjonnut heille oivan markkinointiväylän uusien kannattajien saamiseksi. Pride näki tämän törkeän pinkkipesuyrityksen läpi, ja he kieltäytyivät täysin oikeutetusti yhteistyösopimuksista näiden syrjivien puolueiden kanssa.

“Se ei ole asiallinen päätös. Tämä loukkaa monia ihmisiä meiltä.”, Orpo voivotteli aikaisemmin. Tämä voivottelu on absurdia, kun Kokoomus itse loukkasi heitä kun he eivät asettuneet kollektiivisesti vähemmistöjen puolelle translakiäänestyksessä. Ja Kokoomus on loukannut vähemmistöjäseniään myös sallimalla äänekkään vähemmistösyrjinnän omassa toiminnassaan, hiljentämättä näitä ääniä laisinkaan. Ja nytkin he neuvottelevat hallitustyöstä kahden näkyvästi vähemmistövihamielisen puolueen kanssa.

Kokoomuksen edustajia ei ole kuitenkaan kielletty osallistumasta itsenäisinä henkilöinä. Jos olet kokoomuslainen ja haluat osallistua Prideen, sinulla on täysi oikeus. Osallistumisen lisäksi toivon, että harkitset puolueen vaihtamista, jos Pride aatteena on oikesti lähellä sydäntä.

Translain vastustaminen on kuitenkin vain yksi pisara siinä meressä, jossa kapitalismia ylläpidetään rahalla, propagandalla, ja väkivallalla. Oikeisto kollektiivisesti ylläpitää kapitalismia, koska se on heille tuottoisa järjestelmä. Kapitalismi järjestelmänä on patriarkaalinen ja pyrkii säilyttämään miehen valtaa, ja pakottaa vähemmistöt taipumaan tätä omistusoikeutta tukevaan muotoon.

Niin kauan kun kapitalismi on voimissaan, ei vähemmistöt tule näkemään todellista vapautta. Eikä naisetkaan. Jos haluamme vapauttaa kaikki työläiset, meidän tulee osallistua naisten ja vähemmistöjen oikeuksien aktiiviseen suojelemiseen, niin kotona, työpaikoilla, kuin suorassa poliittisessa toiminnassa.

Suunta: vähemmistöistä enemmistöksi

Luokkajako on kapitalistisessa järjestelmässä selvä: on olemassa he jotka omistavat, ja he jotka eivät omista. Riistäjät ja riistetyt. LGBTQIA+ vähemmistöt ovat pääasiassa työväkeä, jotka eivät omista. Kapitalismi ylläpitää patriakaalista vallanjakoa, jossa miehet määräävät ja muut vikisevät. Mikä tahansa mikä horjuttaa miesten valta-asemaa tullaan tukahduttamaan.

Jos pyrimme parantamaan vähemmistöjen oikeuksia, meidän parhain keinomme on muodostaa enemmistö, joka koostuu vähemmistöistä ja muista työvoimaansa elääkseen myyvistä. Työväen enemmistö. Edistämällä vähemmistöjen oikeuksia edistämme työväen oikeuksia, ja toisinpäin. Ainoat elämän laatuun vaikuttavat konkreettiset parannukset kapitalismin aikana on saavutettu, kun työväki muodostaa yhteisen rintaman ja nousee barrikadeille oikeiston ja omistavan luokan valtaa vastaan.

Meidän tulee pyrkiä solidaariseen yhteistoimintaan, jossa otetaan vähemmistöoikeudet työväen vapauttamisen ja sosialismin saavuttamisen yhdeksi keihäänkärjeksi. Ilman vähemmistöjen vapautta ei tule työväen vapautta. Patriarkaatti kaatuu vain jos kapitalismi kaatuu.